5. kesäkuuta 2019

Lisäporinaa Turbaaneista — kolmenlaisia huiveloita.

 
 
 
 
 
 
ante diem VIII Idus Iunias

Eilinen Cielavas-porina saattoi jo enteillä enemmänkin ja nyt pesee, linkoaa ja kuivaa De Re Allii Sativin toimituksesta. Tänään on nimittäin tehty havaintoja ja viety johtopäätöksiä ihan kaapeli-tasolle Turbaani-kysymyksessä. Kun lukijoiden joukossa on varmaan niitä jotka eivät vielä tiedä mistä joukolle kynsilaukka-lajikkeita on annettu moinen nimi niin kerrottakoot se heti. Se tulee siitä että tämän kasvuryhmän kukinto musituttaa kasvuvaiheessaan ja kypsyessään muodoltaan turbaania. Otsikkokuvasta nähdään oikein hyvin mistä on kyse. Kuva on Ron L. Engelandin aikakauden avaavan teoksen ”Growing Great Garlic” supplementti-osasta vuodelta 1995.

Mutta jopa itse suuri Ron L. Engeland jätti Turbaani-kysymyksen auki ja auki se on vielä tämänkin kirjoituksen jälkeen. Monta kysymystä jää auki ja varmasti tämä kirjoitus täydentyy syksyllä kun raapit on kuivattu ja syynätty. Mitä tämän päivän jälestä voidaan sanoa on tässä roomalaisilla. Mitä eilen sanottiin sanotaan tänään vähän eri tavalla ja toivottavasti viisaampana:

I Turbaanit ovat enemmänkin fenotyyppinen kuin genotyyppinen joukkio.

II Aitojen Turbaanien eli Keski-Aasialaisten Turbaanien lisäksi on olemassa kaksi kynsilaukka-tyyppiä jotka on pakko sijoittaa Turbaanien joukkoon koska niitä ei voi sijoittaa muuallekaan. Aitoja Turbaaneja De Re Allii Sativin koeviljelmällä ovat Dushanbene, Red Janice ja tietyin varauksin Tsekinmaalta vuonna 2016 saatu kanta jonka nimi on Mirejovice. Kyse on yhdestä ns. Smetanan kroatialaisen kokoelman lajikkeesta.

III Aitojen Turbaanien kasvutapa on helppo kuvata ja tunnistaa. Lehtiä on maksimissaan kuusi, joskus jopa seitsemän ja kukkavarren vielä kuoressa oleva rypäs muistuttaa Turbaani-huiveloa. Lehtien kärjet ampuvat aina ylöspäin kun kasvi on vielä nuori. Nuori Turbaani on varsin helppo tunnistaa jo varhaisessa kasvuvaiheessaan. Seuraava kuva on tästä hyvä esimerkki. 


IV Toisen joukon Turbaaneja muodostavat pystympään kasvavat ja vaappuvan varrenmuodostuksen omaavat lajikkeet. Vaappuvuudessa on jotain samaa kuin Lasipurppuroissa noin yleensä ottaen. Näisen lajikeiden lehtien väritys on varsin helakan vihreä ja jo aikaisessa kasvuvaiheessaan ja lehtien kärjet lörpsäävät. Lasipurppuroista ei kutienkaan ole kyse sillä latvakloonit muistuttavat enemmän Rocambole-ryhmän vastaavia ja Marmoripurppuroita. Silmiinpistävää näiden lajikkeiden klooninipulle on niiden kaunis symmetrisyys ja se että kloonit ovat tasakokoisia ja muodoltaan hyvin samanlaisia. Eilisessä avauksessa ruodittu Cielavas kuuluu tähän joukkoon ja samoin Smetanan kokoelman kroatialaiset Virovitica, Novi Vindolski, Senkovec ja Velica Gorica. On mahdollista että kaikki neljä em. lajikketta ovat yksi ja sama lajike. Epigeneettisesti artisokka-muuntuja Humpgrid josta on ollut täällä paljon puhetta pitäisi tähänastisen todistusmateriaalin perusteella luokitella tähän ryhmään, mutta latvakloonien osalta se poikkeaa kyllä Cielavas-lajikkeesta ja em. kroatialaisista. Humpgridin latvakloonien itävyys on myös vain murto-osa jos sitä verrataan em. latvialaiseen. Seuraavassa kuvassa vaappuvan varren Cielavas ja lörpsäävät lehdet.


V Kolmas lajikejoukko joka on sijoitettava Turbaanien joukkoon on muuntujien ryhmä johon kuuluvat ainakin kreoli-muuntuja Torchido (Kanta-lajike Morado de los Pedroneras) ja artisokka-muuntuja Tourbillon du Nord (Kantalajike Thermidrome.). Näiden kahden De Re Allii Sativin koeviljelmällä syntyneen lajikkeen epigenetiikka on hämmästyttävän samanlainen. Koossa Tourbillon du Nord ei vielä pärjää Torchidolle, mutta perässä tullaan. Latvakloonien elinkelpoisuuden suhteen TdN päihittää Torcidon murskaavalla tavalla. Muuntujien kasvutapa on hyvin lähellä rotevien kovavartisten pl. posliinien tapaa ollen kuitenkin enemmän verrattavissa Rocambole-ryhmän viherosaan. Raapin muoto muistuttaa myös Rocambolea. Kukkavarsi on ilmetty aito Turbaani. Lehtiä Torchidolla on parhaimmillaan jopa 9-10. Tourbillon du Nordin suhteen emme vielä voi sanoa mitään varmaa mitä lehtiin tulee.

Tiedä häntä. Tutkimukset jatkuvat. Paljon on vielä selvitettävää ennenkuin Turbaanien arvoitus ratkeaa. Ehkä tänään otimme yhden pienen askeleen eteenpäin. Loppumusiiksi kehiin Vanessa Paradis. Hän se laulaa toissa vuonna edesmenneelle Jeanne Moreaulle laulun elokuvasta Jules ja Jim. Laulu on tietenkin Le Tourbillon de la vie (Elämän pyörremyrsky.). Katselin pari vuotta sitten elokuvan hyvin kriittisellä mielellä luettuani Henri-Pierre Rochén kirjan johon käsikirjoitus perustuu. Jos olisin nuorempi niin tekisi siitä vielä kunnon elokuvan tuosta kirjsta. Tietysti vai jos saisin nuoreen itseeni kaiken sen elämänkokemuksen joka minulla nyt on. Onhan elämää nähty ja monta peltoa kynnetty. Truffaut´n tekele on todella kömpelö ja eihän hän näytä ymmärtävän kaikkia eroottisia kiekuroita. Mutta se tietenki vain minun mielipiteeni. Mutta eniwei päästetään Vanessa irti. Turbaanien kanssa on oltu ja ollaan pyörremyrskyssä: Le Tourbillon de la vie. https://www.youtube.com/watch?v=tKuw-F5COtQ
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.