13. tammikuuta 2019

Kynsilaukan viljelystä — Sisäiset laatutekijät.

Idibus Ianuariis

Korkealla tyylillä — expressis verbis



MMXIX-vuosi on viides kalenterivuosi jona De Re Allii Sativi-blogi ilmestyy. Tämän vuoden joulukuussa päästään neljään täyteen vuoteen elikkä ensimmäinen olympiadi tulee täyteen. Tietysti on luonnollista että samoista asioista on kirjoitettu useammankin kerran näkökulmasta jos toisestakin. Mutta niinhän asiat itsessäänkin saavat näkökulmia ja menemme aina ikään kuin vain syvempään näkyyn kerta kerran jälkeen. Kynsilaukan viljelystäkin on paljon puhuttu. Tänään ianuarius kuun kalendae-päivänä on tarkoitus paneutua siihen mitä ovat ns. sisäiset laatutekijät.

Edellisessä kirjoituksessa puhuimme ulkoisista laatutekijöistä joilla tarkoitimme lähinnä maantieteelliseen kasvupaikaan, maaperään ja pohjavesi-tekijään liittyviä asioita. Sisäiset laatutekijät tarkoittavat lähinnä viljelymenetelmiä ja tuotteen käsittelyyn liittyviä asioita. Kun puhumme viljelystä puhumme asiasta joka johtaa ensisijaisesti valmiiseen kasvin varastoyksikköön eli raapiin. Toisaalta korkeatasoiseen päätuotteeseen tähtäävän viljelyn ohessa syntyy monipuolisuuden ollessa ohjenuoransa kolmenlaista muuta satoa, kynsilaukan kevätversoja, kynsilaukan kukkavarsia ja viherkynsilaukkaa. Sisäisiä laatutekijöitä tarkasteltaessa jätämme kokonaan pois viljelyn teknisen osan joka sisältää kasvin kasvuun vaikuttavien aineosasten luetteloinnin. Samoin ei tämän kaltaisen tarkastelun ja yhteenvedon puitteissa ole tarpeen puhua kasvinsuojelusta. Niihin viitataan ylimalkaisesti koska kuka tahansa voi hankkia tietoa näistä asioista kirjoista ja lähinnä vieraskielisten internet-julkaisujen avulla. Pääpaino on viljelyn toteuttamisessa, sadonkorjuussa ja tavaran käsittelyssä siihen saakka kun se tulee luovutuskelpoiseksi.

Mutta mitä nyt sanomme; kuinka lähdemme käsittelemään asiaa. Tuokaamme aivan aluksi tarkasteluun valmis tuote johon voidaan tähdätä. Sellaisiakin on olemassa ja aivan korkealaatuisinta kynsilaukkaa on todellakin mahdollista tuottaa. Korkeatasoisin tuote on kasvatettu optimoiduissa oloissa ja maku on siinä tasapainossa. Tuote ei ole kitkerän makuinen, mutta kuitenkin siinä on selkeän voimakas maku josta löytyy makeuttakin jos kesä on ollu kasvuolosuhteiltaan lämmin. Valmis tuote on täysin kuiva ja siinä on lajikkeesta riipuen 4-6 täysin ehjää wrapperia. Kavuryhmäkohtaiset vaatimukset on aina otettu huomioon viljelyssä ja raapien käsittelyssä. Koko ei sinänsä ole ensimmäinen määrittäjä, mutta jos joku onnistuu kasvattamaan suuria raapeja hyvään lopputulokseen päässen on kyse aina mestariluokan saavutuksesta. Lähtökohta on se, että korkeatasoista tuotetta on käytännössä mahdotonta tuottaa ilman perusteellisesti koneellistetulla tuotantotavalla. Artistisella tuotteella on aina kysyntää ja siitä saa kasvattaja myös oikeudenmukaisen korvauksen. Orgaanisen viljelyn keinoin ja käsityömenetelmällä tuotettu kynsilaukka vaatii paljon työvoimaa ja kyse on aina kannattavuudesta.

Käsityö kaiken lähtökohtana

Viljelyn sisäisiä laatutekijöitä voidaan lähestyä yhdestä asiasta ja se on lyhyesti sanottuna käsityötaito. Kyse on aivan ensimmäiseksi käsityötaidosta joka opitaan pitkän ajan kuluessa ja mitä suurempaa viljely-skaalaa käsitellään, niin sitä enemmän aikaa hankkeeseen kuluu. Kun työmenetelmä perustuu käsityöhön joutuu yhtä kasvia käsittelemään jopa 7-8 kertaa ennen kuin se on tuotteena valmis. Yksittäisiä työvaiheita voisi kuvata seuraavalla tavalla jotta eri käsittelyvaiheet hahmottuvat selkeästi: kynsien erottelu ja tarkastaminen ennen istutusta; varsinainen istutus; kukkavarren poistaminen; kasvin nostaminen maasta; saattokuivatukseen valmistaminen; varren leikkaaminen; loppukuivatukseen laittaminen ja trimmaus. Tässä kohden listattuina ovat vain yksittäistä kasvia koskevat toimenpiteet. Koko viljelmän hoito on oma lukunsa ja siihen kuuluu monia työvaiheita aina maaperän valmistelemisesta kasvatuskauden yksittäisiin työvaiheisiin joita ovat penkkien valmistaminen, istutuksen viimeisteleminen, talvikatteen laittaminen, kasvukauden aikainen keinokastelu, kasvukauden aikaiset kitkemiset ja tuhohyönteisten mekaaninen torjunta. Viljelmän tarkkailu ja havainnointi vievät myös runsaasti aikaa ja vaativat erityishuomion.

Kasvualustan orgaaninen valmistelu voi viedä jopa kolme vuotta ei vaiheineen. Jos viljely tapahtuu yhtenäisellä alueella on vaatimustasosta riippuen on varsinaisen vuotuisen viljelyalan lisäksi valmistelussa tai muilla kasveilla jopa nelinkertainen määrä pinta-alaa. Viljelmän koko on optimissaan noin 1,2 hehtaaria jos käytetään sellaista standardia jossa aarin alueella kasvatetaan 1200 kasvia. Tällaisen viljelmän hoito vaatii itsessään jo runsaasti palkattua työvoimaa.

Kun lähdetään liikkeelle pienemmästä skaalasta on työmenetelmä opittavissa. Kokemus on osoittanut että työ todellakin opettaa tekijäänsä. Skaalan kasvattaminen on hidasta ja kaikki on tehtävä harkitusti. Viljelmän koon tuplaaminen vuosittain ei ole mahdollista ellei kyseessä ole jo viljelijä jolla on aikaisempi kokemus. Pitkäjänteisyys luo viljelijälle uskottavuutta ja uskottavuus vaatii pitkäjänteisyyttä.

Viljelymenetelmän suhteen voi tietysti tehdä kompromisseja tiettyyn rajaan saakka, mutta tuloksena on aina laadun huononeminen asteittain. Koneet eivät ole hellävaraisia käsiä ja yhdenkin kynnen kolhiintuminen pilaa koko raapin.

Käsityövaltaista viljelymenetelmää on kuvattu kirjoituksessa nimeltä DOGMA 2018 ja siihen pääsee tästä linkistä. https://derealliisativi.blogspot.com/2018/07/dogma-2018-pieni-lisatarkastelu.html

Kasvin tuntemus on oma lukunsa ja aivan oman kirjoituksen aih. Lopetetaanpa tähän tällä erää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.