21. elokuuta 2018

Gott im Himmel! Aidot siemenet. Kynsilaukan korkeajännitys.

ante diem XIII Kalendas Septembres

Guten abend! Kiinnostus kynsilaukkaan näyttää kasvavan. Nyt eletään vuotta 2018 ja maagisen lämpimän kesän loppupuolta. Keskustelussa on elokuun aikana noussut esiin se voisiko meilläkin onnistua aitojen kynsilaukan siementen tuottaminen. Nyt on näet monessa paikassa havaittu kuinka latvaryppäässä on hyvinkin kasvuvoimaisia kukkia. Ne voivat olla jopa kasvaneet niin hyvin että niillä on vahva pieni kukkavarsikin joka on jo vihreä. Kyse on siis manipuloimattomista kukinnoista. Lämmin kesä on saanut kaiken tämän aikaan. Tässä kirjoituksessa emme lähde kertaamaan perusasioita sen enempää, toteammapa vain että asiasta on puhuttu täällä jo kesällä 2016.

Ketään ei saisi kategorisesti masentaa, mutta on hyvin epätodennäköistä että meillä Suomessa olisi kasvatuksessa kovin montaa sellaista lajiketta DE RE ALLII SATIVIN koeviljelmän ulkopuolella jotka tuottaisivat aitoja siemeniä. Jännitys kasvaa ja tiivistyy monen puutarhassa mutta kaikki päättyy lopulta pettymykseen jossa on kuitenkin suuri toivon siemen. Mutta miksi? Ausgezeichnet  eli erinomaista sanoisi germaani Kynsilaukan korkeajännityksen sivuilla.

Suomi on nimittäin kynsilaukan suhteen vielä hyvin pitkälti Rocambole-maa. Seuraavat lajit joita Suomessa kasvaa eivät tuota itäviä siemeniä: ns. Alexandra-kirjon lajikkeet; Iso Venäläinen, Punainen venäläinen, Saksan Punainen ja ns. Red Rezan-kannat. Lisäksi seuraavat lajikkeet Irkutsk, Novosibirsk, Hazus, Tzesar eivät tuota itäviä siemeniä. Todennäköisesti ainoa lajike jota on kasvatuksessa joka voi tuottaa itäviä siemeniä on ns. Siperialainen eri variatioineen joihin kuuluu mm. Kodaver. Onko kyseessä kuitenkaan sama Siperialainen joka tunnetaan Pohjois-Amerikassa onkin sitten jo eri asia. Siperian lakeus on nimittäin suuri ja toisaalta sellaiset lajikenimitykset kuten Irkutsk, Novosibirsk ja Hazus ja muutama muu perustuvat jo kohta ikivanhaan ns. Trudesonin listaan. Alles Kaputt!

Ja kuten sanottua niin Siperian lakeus on suuri, on siellä Taigaa ja joenvartta ja lakeuttakin ja vuoria. Varmasti joka kylässä on oma Siperialaisensa. Ja jos joku kaikkitietävä olento sylkäisisi ulos ”kovalevyltään” analyysin niin sen tyly tuomio saattaisi olla seuraava:

Siperia on pääasiassa marmoripurppuroiden valtakunta ja sen alueelta löytyy noin 6-7 eri päälajiketta tuhansine ja taas tuhansine variatioineen. Asian ymmärtää hyvin kun muistaa miten Siperia asutettiin ja miten aikoinaan Alaskakin oli osa Venäjän Imperiumia. Krepostit olivat venäläisyyden lähetysasemia ja minne venäläiset menivätkin niin sinne he veivät mukanansa kynsilaukan. Vähän sama asia kuin oli roomalaisilla oliivi-puun, viiniköynnöksen ja parsan suhteen. Joten se siperialaisista kynsilaukoista ja niiden eksakteista nimikkeistä. Donner und Blitzen!

Amerikassa asiassa ollaan paljon pitemmällä kuin meillä ja onpa siellä tehty pieni listakin niistä lajikkeista jotka ovat tuottaneet aitoja siemeniä. Lajiryhmäluokittelu noudattaa tietenkiin Engelandin skeemaa tällä kertaa englanninkielisten nimikkeiden mukaisella lyhenteellä: PS=Purple Stripes eli Raitapurppurat; MPS Marbled Purple Stripes eli Marmoripurppurat; GPS eli Glazed Purple Stripes eli Lasipurppurat; POS eli Porcelains eli Posliinit; ROC eli Rocamboles eili Rocambolet. UQ eli Unqualified eli määrittelemätön. UQ merkintä on DE RE ALLII SATIVIN toimituksen. Elikkä henkilöpaperit eli Ausweis.

PS    Brown Rose
PS    Darcheli
PS    Floha
PS    Shatili
PS    Shvelisi (Mahdollisesti sama kuin Chesnok Red)
PS    Tien Shan (PI 615416)
PS    Verchnjaja Mcara (PI 540356, Mahdollisesti sama kuin Red Tzezar)
PS    Mexican Red

MPS    Brown Vesper
MPS    Bau Pi Saun
MPS    Duganskij Mestnyj
MPS    Novotroitsk (W6 26171)
MPS    Metechi
MPS    Rosewood (PI 493099 Mahdollisesti sama kuin Mexican Red),
MPS    Siperialainen

GPS    Brown Tempest

POS    Krasnodar White
POS    Yampolskij (PI 540340)

ROC    Rocambole Music ”laboratorio-olosuhteissa.”

UQ      Punuk (W6 27971)
UQ      Chimyon (Z 059)
UQ      Sural (W6 26172)

Tähän listaan pitää vielä lisätä:

PS    Red Grain / Dzambul.

Kukapa löysi tutun lajikkeen tästä amerikkalaisten laatimasta listasta jota on nyt vielä hieman täydennetty. Nyt on aika paljastaa että De Re Allii Sativin koeviljelmällä näistä kasvaa Duganskij Mestnyj; Shvelisi; Yampolskij; Verchnjaja Mcara; Red Grain ja Dzambul. Ja tietenkin Siperialainen. Syksyllä saataneen 3-4 uutta Raitapurppuraa jotka mahdollisesti voivat tuottaa siemeniä ja ehkä myös Marmoripurppura Metechi. Lisäksi lähivuosina tutkimuksen alaisena on 5-6 muuta raitapurppuraa, mm. aivan uusi, vastikään alkuperäisiltä kavupaikoiltaan aronrinteiltä kerätty ja latvaklooneista kasvatettava kirgiisialainen kynsilaukka. Sen ensimmäinen kasvukierto on ohi ja nyt maahan menee syksyllä 8 pientä yksöstä.

Mutta mihin moni on toiveikkaana ryhtynyt palvelee tietysti pyrkimystä tuottaa joskus aitoja siemeniä meilläkin. Koeviljemällä tunaroitiin tänä kesänä sen verran että kaikki jo ensimmäisenä vuonna hyvin kasvaneet Dzambulin kukkavarret menivät vahingossa leikkuuseen ja Shvelisi on kasvanut vielä kovin hennosti kuten myös Verchnjaja Mcara. Mein Gott!  Toista vuotta kasvava Red Grain kärsii vieläkin ensimmäisen vuoden epäonnesta kun kynsilaukkakissat mieltyivät kovasti sen kasvualustaan toukokuussa 2017. Achtung. Katzen! Jännitystä on siis piisannut ja kaikki on vielä mahdollista ainakin ensi vuonna. Ongelmana on kuitenkin ollut se että lajikkeet ovat tulleet viljelmälle varsin pieninä kynsinä ja kasvit eivät ole kerenneet vielä kovin suuriksi toisena kasvuvuonna. Shvelisin ja Verchnjaja Mcaran muutama kukinto manipuloitiin elokuun alussa, mutta kovin hyvältä ne eivät tällä hetkellä näytä. Hab´ nicht getroffen (En osunut!). Heinäkuussa tehtiin päätös satsata tulevaan vuoteen ja turvata se että kasvit korjataan vielä siinä vaiheessa että saadaan varmasti  usean wrapperin peittämiä kynsiä. Duganskij Mestnyj oli viljemällä ensimmäistä vuotta ja tuotti mukavan kokoisia raapeja. Posliini Yampolskin latvaryppäät jäivät tänä vuonna kovin pieniksi ja olisivat vaatineet erikois-intrumentteja manipuloinita varten. Grüss den Teufel! (Vie terveiset paholaiselle!)

Ja sitten jännitys tiivistyy ja menee vallan korkeisiin sfääreihin. Tässä yhteydessä on korjattava väärää tietoa joka liittyy erään asian harrastajan julkaisemaan kirjaan. Jo 1990-luvun alussa tehty DNA-analyysi, juuri se analyysi joka todisti Ron L. Engelandin skeeman oikeaksi, osoitti että ns. Allium Longicuspis ei ole oma identtinen lajinsa vaan se kuuluu Raitapurppuroiden kirjoon (Journal of American Soociety of Horticultural Science 129 (4) : 559-564. 2004. Genetic Diversity among U.S. Garlic Clones as Detected Using AFLP Methods. Gayle M. Volk, Adam D. Henk and Christopher M. Richards.). Allium longicuspis on täysin sama laji kuin Allium sativum. Monet raitapurppuroista on kerätty viimeisen sadan vuoden aikana luonnossa esiintyneistä kannoista. Kun ne tuodaan hyvään maahan ja ne saavat kasvaa siinä useamman vuodet, niin raapien koko kasvaa pikku hiljaa. Siis sanotaan vielä kerran: Se mikä on tunnettu nimellä Allium longicuspis mahtuu geneettisesti kynsilaukan geneettiseen kirjoon. Olkoot asia loppuunkäsitelty ja korjatkoon tämä asian harrastaja mm. tämän virheen kirjansa seuraavasta painoksesta. Suomeksi sanottuna siis: Ei ole olemassa mitään sellaista josta voitaisiin sanoa: ”Villivalkosipuli.” Auf wiedersehen!

Chuck Berryn "Roll over Beethoven" Beatlesin esittämänä ei välttämättä ole aitoa korkkarimusaa, mutta onhan se aika intensivo ja jopa jännittävä. "Roll over Beethoven and tell Tchaikovsky the news."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.