1. maaliskuuta 2018

Talvi on kuitenkin lopuillaan.

Kalendis Martiis

Nyt on siirrytty vuoden kolmanteen kuukauteen ja jos ajattelemme mystistä kynsilaukkavuotta niin talven pitäisi olla viimeisillään ja ainakin parhaimmilla kasvuvyöhykkeillä sprouttauksen pitäisi tapahtua kahden viikon kuluttua Suomessakin. Eletään kuitenkin kovan pakkasen aikaa Aasian valtavan mantereen läntisimmässä osassa Euroopan niemimaalla. Siperia puhuu kylmää kieltänsä. Toisaalta sen verran on oudusti maailmanmeno että toisena vuonna peräkkäin voidaan purjehtia avovettä pitikin Huippuvuorten suurimpaan taajamaan Longyearbyeniin. Myöskin pohjoiselta napaalueelta puuttuu noin miljoona neliökilometriä jäätä. Ennenkin on toki kylmä sää ollut vieraana maillamme kolmannen kuun koittaessa, mutta muutamalla leppeämmällä vuodella on taannuttava vaikutus. Kuka nyt on kattanut viljelmänsä huolella voi olla huoleti. Tänä vuonna ei ole pykriitin vaaraa koska pakkanen tuli nopeasti eikä sen jälkeen ole ollut suojan ja pakkasen vaihtelua. Ne jotka eivät viljelyksiään kattaneet voivat odottaa suuriakin menetyksiä sillä märkä maa nopeasti jäätyessään on armoton.

Toisaalta ei saisi olla itsekäs ja aina vain ajatella kasvuston hvyinvoinnin perään. Kun kerran vietettiin olympialaisia talvikisoja ja olemme arktinen maa niin pitäähän lapsilla ja aikuisilla olla vielä muutama viikko aikaa hiihtää, luistella ja lasketella eteläisimmissäkin maakunnissa. Kevään voima on lopulta mahtava kun se pääsee vaikuttamaan täydeltä terältään. Vaikka näyttää siltä että suuri kansa nukkuun lumen ja katteen alla tapahtuu penkeissä kuitnekin koko ajan. Yhä korkeammalle käyvä auringon kehrä lähettää taikasäteilyään läpi lumen ja katteen. Kaikki on valmista ja kun maaliskuu lähenee loppuaan paljastuvat penkit lumean alta ja muutama lämmin kevätpäivä saa varhaismimmat lajikkeet kasvuun. Heti kun penkin pita on sula nähdään turbaanien lohikäärmeenhampaat.

Vaikka edessä on koko kasvuvuosi joka huipentuu sadonkorjuuseen pitää katsoa kuitenkin eteenpäin ja seuraavaan vuoteen. De Re Allii Sativin koeviljelmällä odotetaan kovasti uusien tsekkiläisten lajikkeiden kasvua tässä vaiheessa on jo tehtävä joitain varauksia ulkomaiden tilausten suhteen. Monia kysymyksiä on ilmassa ja jos jotain listaisi niin monet kysymykset tulevat suuren tarkastelun alaiseksi. Niistä voisi nostaa esiin ainakin seuraavat:

I Mitenkä turbaani-moodin omaksuneet lajikkeet pitävät kasvutapansa?

II Löytyykö Posliinien joukosta uusia ”rocamboloivia” lajikkeita?

III Montako epäilyksen alaista rocambolea voidaan lukea jo tänä kesänä suhteellisen varmasti Spanish Roja-mukaumaksi?

IV Löytyykö myös Vanhassa Suomessa kasvaneesta tsekkiläisestä Havranista aniksen maku?

V Joko tsekkiläinen Bjetin voidaan luokitella johonkin kasvuryhmään kuuluvaksi?

VI Joko turbaanien kasvuryhmän Rosso di Sulmona-lajike tuottaa yli 50-grammaisia raapeja?

VII Mitä tapahtuu erään raitapurppura-lajikkeen värimuunnelmalle?

VIII Joko Anatolianlaukka eli Allium Tuncelianum tekee monikyntisen raapin?

IX Mikä on lopulta ns. ”Ornak-mutaatio?”

X Ottavatko kissat taas Georgia Chrystal-posliinin silmätikukseen esittäen oman näkemyksensä siitä mitä sprouttaus on?

Ja monta, monta muuta kysymystä. Varmaa on kuitenkin että viljelmä tuottaa monta mieluisaa yllätystä joita ei voi edes ennakoida. Kaikista suurimalla hartaudella odottaisi lämmintä kauttajoka alkaisi jo huhtikuussa ja jatkuisi sopivien sateiden tahdittama syyskuun loppuun. Niin olisi mahdollista saada aitoja siemeniä. Nyt on kokoelmissa niin monta aitoja siemeniä tuottavaa lajiketta että todennäköisyys on paljon suurempi kuin edellisessä yrityksessä vuonna 2016. Ja mitäpäs luritusta loppuun? Tulee mieleen Boney M ja Brown Girl in the Ring!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.