19. joulukuuta 2016

Vuoden kynsilaukka 2016 - Siperialainen!

TIME-lehdellä jo vuodesta 1927 lähtien ollut tapana valita vuoden henkilö. Ensimmäinen vuoden henkilö oli ensimmäisenä Atlantin yli yksin lentänyt Charles Lindbergh. Luonnollisestikin tuolloin oli kyse vielä ”Vuoden mies-valinnasta.” Tänä vuonna valinta osui tietenkin Yhdysvaltojen tulevaan presidenttiin eli vuoden henkilö Donald Trump. Vain kaksi vuoden 1927 jälkeen Yhdysvaltojen presidentteinä toimineista henkilöistä ei ole saanut itseään lehden kantaan valinnan myötä tai muuten. Nuo kaksi ovat Herbert Hoover ja Gerald Ford.

De Re Allii Sativin toimitus kypsytteli jo viikolla ajatusta valita vuoden kynsilaukka. Nyt se on tehty ja varsin yksimielinen valinta oli Siperialainen. Kyse on siis marmoripurppuroiden kasvuryhmään kuuluvasta meillä erittäin aliarvostetusta kynsilaukasta. Aliarvostus johtuu tietenkin siitä, että se jää aina iänikuisen Alexandran varjoon. Nyttemmin Posliinien kasvuryhmään kuuluva Zieiminai valtaa viljelyksiä eikä Siperialainen saa vieläkään sitä arvostusta joka sille kuuluisi.

Muutama päivä sitten täällä puhuttiin siitä menestyykö kovavartinen kynsilaukka Egyptissä Niilin suiston korkeudella. Tulimme siihen tulokseen että se on mahdollista ja on varmastikin ollut mahdollista jo reilut 3000 vuotta sitten faarao Ramses toisen aikana. Siperialainen ja muutama sen läheinen lajike-toveri kuuluvat kaikista parhaiten eri olosuhteisiin sopeutuvien  kynsilaukkojen joukkoon. Se on kaikkialla hyvin viljelyvarma lajike ja se säilyy pitempään kuin Rocambole-kasvuryhmään kuuluva Iso venäläinen, tuo suomalaisille tuttu Alexandra.

Amerikkaan Siperialainen saapui alunperin Euroopan kautta. Alaskaan se saapui venäläisten kauppiaden tuomana 1900-luvun alussa. Ja tuosta ajasta lähtien amerikkalaisessa kynsilaukka-kirjallisuudessa, painetuissa kirjoissa ja lehdissä ja internetissä, elää seuraava vanha sanonta vielä tänäkin päivänä: ”Sitä vaihdettiin pois laitureilta vastineeksi tuoreista vihanneksista.”

Siperialainen eroaa esimerkiksi Rocambole-kasvuryhmän kynsilaukoista kuoritun kynnen värin puolesta. Siinä on aavistuksen verran vihreää hohdetta kun sitä tarkastelee keinovalossa, ja se antaa jotenkin ”norsunluisen" vaikutelman. Siperialainen on vahva maultaan kun sitä syödään raaka-murskattuna. Mutta kun sitä käytetään ruuanlaiton yhteydessä, eli kun sitä kuumenentaan, niin sen lempeä maku pääsee oikeuksiinsa. Se on helppo kuoria ja yksi parhaista valinnoista kun halutaan paahdettua kynsilaukkaa.

Jos haluaa valita kynsilaukan terveysvaikutusten pohjalta niin Siperialainen on erinomaisen hyvä valinta. Allisiini-pitoisuudeltaan se on yksi parhaista ja tulee samalle tasolle tässä suhteessa Posliini-kasvuryhmän lajikkeiden kanssa. Tietysti allisiini-pitoisuus on korkeampi mitä pohjoisemmassa Siperialainen on kasvanut. Maaperälläkin on osuutensa asiaan ja siperialainen pitää karjanlannalla terästetystä mullasta. Karjanlannassa on paljon rikkiä ja niinpä orgaanisesti tai mahdollisimman luonnonmukaisesti kasvatettu siperialainen on aina hyvää kamaa.

Ruuanlaitossa Siperilainen on yksi parhaista, ellei peräti paras ja monikäyttöisin kaikista kynsilaukoista. Se parhaiten karamellisoituvia lajikkeita ja tuo makuvivahde saavutetaan nopeasti. Siihen riittää vain 20 sekunnin sauteeraus kuumalla pannulla voissa. Ns. Maillard-reaktio tapahtuu pannulla todella nopeasti; sokeri sitoutuu proteiinien aminohappoihin tuottaen glykosyyliamiinia. Uudelleenjärjestäytyminen tapahtuu myös nopeasti ja glykosyyliamiini muuttuu vakaammaksi ketoamiinimolekyyliksi. Ketoamiini tekee maun ja värin toffeeseen ja paistettuun sipuliin ja se on myös "paahtoleivän maku." Maillard-reaktio tapahtuu 140-asteen lämpötilassa. Hienostuneempi tapa kynsilaukkavoille on yksinkertaisesti sekoittaa pilkottu tai puristettu ja sauteerattu siperialainen voihin ja nauttia se lämpimänä. Uuniperunoiden kanssa yhdistelmä on hyvin viettelevän tuoksuinen ja maku on sellainen, että jälkiruokaa ei jää todellakaan jää kaipaamaan. Sanomattakin on selvää että Siperialainen on oiva joulu-kynsilaukka.

Ulkonäöltään Siperialainen on todella viehättävä; isohkot valkoiset raapit joiden päällyslehdissä on marmorikuvioista purppuraa. Siperialainen kuuluu niihin kynsilaukkoihin jotka voidaan manipuloinnin avulla saada tuottamaan oikeita siemeniä. Siperialaisen kukinto josta on poistettu itusilmut  on kauniin violetti. Itse asiassa siperialainen oli itseoikeutettu valinta ensimmäiseksi vuoden kynsilaukaksi. Päivän musiikkivalinta on luonnollisestikin Aina Efimova.

2 kommenttia:

  1. Liitynpä ajatuksiisi Siperialaisista kynsilaukoista ja kynsilaukkavoi on monikäyttöistä herkkua.
    Jos otetaan puolenkymmentä isoa valkosipulin kynttä ja murskataan ne sekä sekoitetaan 3 desiin votkaa, saadaan vanha venäläinen vilustumisen rohto. Varoitus tämä on tippatavaraa nautittavaksi. Noin 20 tippaa puoleen juomalasiin vettä ja rohto on valmista.

    VastaaPoista
  2. Joo! Paitsi että jos haluaa oikein kunnon gourmet-ryypyn niin silloin öljyinen kynsilaukka kuten kuivattu eli uunituore syyskuinen Rocambole Iso venäläinen on tähän tarkoitukseen parasta kamaa. Desiä kohden 20 grammaa puristettua isoa venäläistä ja avot!!!

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.