1. heinäkuuta 2016

Mistä saisi kunnon kynsilaukka-puristimen…

”Takuu on voimassa vain kun tuote on ollut sille tarkoitetussa normaalissa kotitalouskäytössä.”

Täystakuu kolme vuotta.


Kun ajatellaan kuluvaa kynsilaukka-vuotta niin nyt on jo kierroksessa neljäs puristin. Muistelen kaiholla 1980-lukua jolloin hankin puristimen vuosikymmenen verran palvelleen puristimen. Varmasti käypän puristimen saa ja vieläpä kohtuuhintaan, mutta kun homman nimi on siinä että käytännössä kynnen koko tulee vastaan. Jömpseille ja mahtaville alvivalkosipulinkynsille joiden paino ylittää maagisen yhdeksän gramman rajan ei löydy puristinta. Puristimen pesä on yksinkertaisesti liian pieni.

Teollinen muotoilu on hyvä asia mutta joskus se on suoranainen kirosana. Kokeilkaapas nyt kaikki laittamalla kuukkeliin kuvahaulla hakusanoiksi seuraavat: valkosipuli, puristin. Tulee melkoinen määrä erilaisia vipstaakkeleita. Joukossa on varmasti ihan toimivia konstruktioita ja ihan varmasti tositoimessa helposti hajoavia laitteita.  Yhdeksän gramman kynsi on kanta-kärkisuunnassa tuuman mittainen. Jokainen voi hahmotella sitä omissa sormenpäisään.

Puristin on tarpeellinen välinen ja jokaisella kynsilaukan ystävällä tulisi olla tällainen luotettava ja ikuisesti uskollinen ystävä. Sellaisen valmistamisen ei luulisi olevan kovin vaikeaa. Tarvitaan vain hyvää terästä ja mahdollisimman yksinkertainen peruskonstruktio. Yksinkertaisimmillaan tarvitaan vain kolme osaa. Monessa puristimessa on mahdottoman monta lisähärpäkettä. Otetaanpa vaikka ns. välikappale josta puristuksen roippeet olisi muka  helppo poistaa. Todellinen kynsilaukan ystävä ei kaihda työlästäkään välinehuoltoa. Tarkoitukseen voi varata yhden tiskiharjan joka on tarkoitettu vain tätä tarkoitusta varten ja vettähän tulee jokaisen hanasta.

Puristin on tärkeä jotta saadaan nopeasti allisiinipitoista puristetta raakakäyttöön. Isommille kynsille ja kokonaisille raapeille löytyy muuta käyttöä. Vain oma mielikuvituksettomuus voi olla rajana. Toisaalta asia on myös niin, että eipä meillä taida kovinkaan monella olla saatavilla tänä vuonna edesmenneen Ontarion suuren kynsilaukka-miehen Ted Mazckan ”elämän-saavutuksen” eli Fish Lake 3# Posliini-muunnoksen raapeja. Ne lähentelevät parhaimmillan jopa puolen paunan painoa. Siis raapeja joiden paino on kahdensadan gramman paremmalla puolella. Kun noissa Mazckan F-kolmosissa on vain neljä kynttä niin jokainen voi arvella minkä kokoisia niiden kynnet ovat. Ne ovat viisikymmen-grammaisia ja varsin suuren kananmunan kokoisia. Niiden käyttötarkoitus on jo jossain mussaa kuin päivittäisessä peruspuristeessa.

Vuoden aikana on vainaaksi päätynyt IKEAN Värdefull. Yksinkertiasesti siitä tulis horo eli ”sivu-rauta” ei pysy enää paikallaan. R.I.P. Korjaaminen on yksikertaisesti mahdotonta. Tai  sitten pitää vain odottaa oikeaa hetkeä. Ehkä viilaamalla saadaan ihmeitä aikaan. Värdefull laittoi monta yli kymmen-grammaista talvi-kynsilaukan kynttä "autuaammille aromaille" eli  pursokkeeksi. Pitää vain jäädä odottelemaan oikeaa päivää ja neuvokkuuden hetkeä. SVEICO aloitti uransa tarmokkaasti ja sen vastinpiikit toimivat todella hyvin. Mutta sitten sen niskat nyrjähtivät muovin väsyessä ja lopulta sen pohja halkesi. Konstruktio on sinänsä hyvä ja siinä on vain kaksi osaa. Jos sellaisen saisi teräksestä ja vähän pulleammalla ”lanteenkaarella” niin oltaisiin aika lähellä ihannevälinettä. Ja sitten tuli palvelukseen suomalainen FISKARS-puristin josta oli saatu paljon kehuja. Täytyy sanoa että väline on yksi suurimpia pettymyksiä minkä olen kokenut verrattaessa sitä mihinkä tahansa ja missä ulottuvuudessa tahansa. Käyttöikä oli vaatimattoman kaksi kuukautta ennen suurta posahdusta. Todellinen teollisen muotoilun floppi. Nyt on asetettu suuria odotuksia varsin yksinkertaiseen konstruktioon jonka tuotemerkki on STEELY. Kolme vuotta sen pitäisi kestää, mutta klausuuli ”Takuu on voimassa vain kun tuote on ollut sille tarkoitetussa normaalissa kotitalouskäytössä” pistää hyvin mietteliääksi. Yli yhdeksän-grammainen kynsi voi olla jo vaarallisen suuri, ja kun niitä puristaa satamäärin niin mitään takuita ei ole tämänkään puristimen kestävyydestä.

https://www.youtube.com/watch?v=hQZ6zzLpoNQ

2 kommenttia:

  1. Sama on ollut ongelma kaikki valkosipulinpuristimet hajoavat käytössä ja mikä mistäkin kohtaa. Edesmenneen valkosipuliystävän ja kirjailija Markku Rautosen tapa tehdä sosetta toimii kaikissa olosuhteissa. Tarvitaan tukeva leikkuulauta ja iso Kiinalainen kokkiveitsi, kuorittu kynsi laudalla ja napakka läimäys kokkiveitsen lappeella ja kerätään sose sekä roiskeet käyttöön.

    VastaaPoista
  2. pihvinuija ajanee saman asian. täytyy kokeilla. nykyinen puristin toimiin kuin unelma, ainakin vielä...

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.