7. tammikuuta 2016

Uskomaton Ron L. Engeland. Mietteitä Ted Jordan Meredithin aikakauden avaavan teoksen äärellä. Vol. 1.



Kirjan syvälukeminen voi viedä runsaasti aikaa, varsinkin jos kyseessä on vieraskielinen teos. Yksi aukeama voi pakottaa tarkistamaan monta monituista asiaa. Joskus jonkin lauseen takaa löytyy artikkeli joka myös täytyy lukea. Kun ryhdyin marraskuun lopulla tavamaan viimeisen vuosikymmenen aikana maailmalla standardi-teoksen asemaan noussutta Ted Jordan Meredithin valkosipuli-raamattua, niin en todellakaan uskonut että sen ”pääluvusta" muodostuu kaikkein jännittävin koskaan kohtaamani kirjallinen dokumentti. Tuohon 36-sivua käsittävään teoksen seitsemänteen lukuun (Sivut 153-189), valkosipulin taksonomiaa ja genetiikkaa käsittelevään osaan, palaamme myöhemmissä avauksissa.

Mitä syvemmälle kirjan mailmaan useimpien lukukertojen myötä pääsi valkeni se kenelle itse ansiokas kirjoittaja TJM (Käytämme tästä lähtien tässä blogissa tätä lyhennettä puhuessamme Ted Jordan Meredithistä), ja oikeastaan koko valkosipulia oikeasti arvostava maailma saa olla kiitollinen. Tuosta miehestä, Ron L. Engelandista, ei löydy koko internetistä muuta kelvollista kuvaa kuin tämän avauksen otsikkokuva. Sekin on jo vähintään 25 vuotta vanha. Engelandin työn voisi melkein nostaa perinnöllisyystieteen isän, augustiinolaismunkkin Gregor Mendelin tutkimusten rinnalle. Tietyllä tavalla Engelandin saavutus ylittääkin Mendelin puuhastelut. Engeland loi valkosipulien luokitukseen mittapuun joka on ainakin Pohjois-Amerikassa ja muuallakin maailmassa tosiharrastajien kesken hyväksytty standardi. Suomessa vielä hyvin harva puhuu ”Rocamboleista” ja ”Posliineista,” puhumattakaan ” siitä että porukalla pähkäiltäisiin siitä kumpi nimi on eräälle pienelle alaryhmälle sopivampi, tai enemmän suomen kielen mukainen. Siis sanoakko ”Lasiraitapurppura” vaiko ”Lasinen purppuraraita” tai vielä peräti jotain muuta, varmaankin pelkkä "lasipurppura," kun etsitään sopivaa vastinetta englanninkieleiselle termille ”Glazed Purple Stripe.”

Engelandin työ tulee kirjan maailmasta esiin suurena sankaritarinana. Engeland kasvatti ensimmäisellä farmillaan yli kolmeaastaa eri ”lajiketta” tehden kärsivällisesti havaintojaan. Vuonna 1991 aika oli sitten julkaista kirja jossa hän esitteli luokituksensa. Sitä tehdessään Engeland saattoi turvata hyvin niukkoihin, käytännössä olemattomiin, molekyyli-tason tutkimuksiin. Hämmästyttävintä oli kuitenkin se, että seuraavilla vuosikymmennillä tehdyt RAPD-, ja AFLP-menetelmiä käyttäneet tutkimukset vahvistivat lähes pääsääntöisesti Engelandin äärimmäisen monimutkaiset kasvien morfologiaan, kasvien ilmiasun eri kuvaajiin ja tekijöihin pohjautuvat johtopäätökset. Tälle pohjalle on myös TJM voinut kirjoittajanlahjoillaan ja aitona pitkäaikaista viljelijänkokemusta omaavana henkilönä rakentaa teoksensa. Maailma ei enää Engelandin tekemän luokituksen ja ”Tii tzei emmän” aikakauden avaavan teoksen jälkeen puhu vain valkosipulista, vaan nyt puhutaan Purppuraraidasta, Marmorisesta purppuraraidasta, Lasisesta purppuraraidasta, Rocambolesta, Posliinista, Artisokasta, Aasialaisesta, Turbaanista, Kreolista ja Hopeakuoresta. Samalla on heitetty roskakoriin perinteinen tapa luokitella valkosipulit ”kovaniskoihin” ja ”pehmytniskoihin.” Suomalainen valkosipulia käsittelevä hyvin heppoinen WIKIPEDIA-sivu tietää yhtä vähän Engelandista kuin Lootin tyttäret tiesivät miehistä kun Sodoman miesväki ovea ryskytti. Virolaisilla on tämän suhteen jo vallan valistuneet sivut joista jokainen lukutaitoinen suomalainen voi saada vallan hyvän tolkun kun vain ottaa ja jaksaa kärsivällisesti ensimmäisen puolituntisen. Sitten tuo veikeä sukulaiskielemme alkaa avautumaan.

Mutta mitä tuo ”aikakauden avaava teos” oikein tarkoittaa. Aikauden avaava teos on yksinkertaisesti sellainen esitys joka luo uuden lähtökohdan, ja saa aikaan suuren maailmanlaajuisen  kiinnotuksen johonkin asiaan. Kirjan otsikko on hyvin kuvaava ”The Complete Book of Garlic: A Guide for Gardeners, Growers, and Serious Cooks.” Siis kokonaisvaltainen kirja valkosipulista. Ohjeistus puutarhureille, kasvattajille ja oikeaan kokkaukseen (Sanan serious voi kääntää todellakin monella muullakin tavalla kuin ”vakava! ”Webster” tai Oxford-sanakirja kertoo sitten lisää.). TJM on todellakin luonut epokaalisen teoksen joka ohjaa harrastajan aivan uuteen lähestymistapaan. Samalla se ohjaa monen muun hyvän ohjekirjan ääreen, oli kyse sitten vaikkapa ruuanlaitosta tai valkosipulin terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Seuraavassa avauksessa puhumme sitten lisää itse teoksen kirjoittajasta. On aika profiloida TJM.

https://www.youtube.com/watch?v=a4NPIRIzw6Yhttps://www.youtube.com/watch?v=a4NPIRIzw6Y

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.