17. tammikuuta 2016

Lajikeryhmien suomenkielisistä nimistä. Mietteitä Ted Jordan Meredithin aikakauden avaavan teoksen äärellä. Vol. 3.

TJM sanoo monta asiaa hyvin ilmeikkäästi mutta yksi niistä on aivan ylitse muiden. Kuvatessaan aikaa jolloin valkosipuli oli hänelle pelkkä valkosipuli hän on ilmaisussaan kaikista oivaltavimmillaan. Yksinkertaisesti tuo aika on ”pimeyden aika.” Hän on itse kokenut tämän asian kohdalla valaistumisen tai sanotaanko paremminkin renesanssin, ja joka on kokenut jotain niin merkityksellistä ei voi olla kertomatta siitä muille. Mutta kun puhumme hänen kiinnostuksestaan ja innostaan tulee meidän kuitenkin muistaa, että olemme tekemisissä sellaisen miehen kanssa, joka tietää monesta asiasta todella paljon. Jos haluamme itse hienostella niin kutsukaamme sellaista miestä ”moniala-konössööriksi.”

Suurimalle osalle suomalaisia, käytännössä melkein kaikille, valkosipuli on tällä hetkellä vain valkosipuli. Kasvattajienkin joukossa vallitsee varsin suuri tietämättömyys ja monet puuhailevat vain yhden, ja parhaassakin tapuksessa muutaman lajin kanssa. Asialle tietysti voi tehdä jotain ja tässä tilanteessa ainoa keino on niveltää suomalainenkin nimistö Ron L. Engelandin luomaan luokitukseen, ja miettiä miten niitä Suomessa ja suomen kielellä käyttäisimme. Jos joka hyppää tähän kelkkaan vasta nyt eli aloittaa tämän blogin parissa tästä avauksesta, niin on suositeltavaa palata hetkeksi viidenteen avaukseen.

Vaikka valkosipuli-lajikekeiden taksonomiaan tullee tulevaisuudessa tarkennuksia pitää lähteä siitä, että ”Purple stripe-lajikkeet” ovat kaikkien maailman valkosipuleiden esi-vanhempia. Tai ainakin ne ovat kaiksita lähimpänä niitä. Nämä lajikkeet voidaan myös auttaa kaikista helpoiten tuottamaan oikeita lisääntymiskykyisiä siemeniä. Tietysti voisimme pitäytyä vain nimityksessä ”Purple stripe,” mutta miksei sitä voisi nimetä meille luontevaan oman kielemme mukaiseen asuun. Purppurainen raita kuvaa sipuleiden päällyslehdissä olevia pystysuoria raitoja. Tämä joukkion lajikkeet on helppo tunnistaa kynsien kuorista ja väristä. Lienee makuasia käytämmekö tästä lajikeryhmästä, joka kuten kaikki muutkin ryhmät on myös geneettisesti todennettava joukkio, nimeä purppuraraita vain raitapurppura. Miljoonien sääntöjen Suomessa olemme tottuneet siihen, että kielitoimisto sanoo monesti viimeisen sanan kaiksita sanoista. Purple stripe on englannin kielen mukaisessa tavassa ilmaista asioita käytännössä ainoa oikeakieleinen ilmaisu, suomen kielessä purppuraraita ja raitapurppura ovat periaatteesa samanveroisia. ”Raitapurppura” on kuitenkin sointuvampi ja ”purppuraraita” kuullostaa melkoiselta risuaidalta vaikka molemmissa sanoissa on täsmälleen samat kirjaimet. Kaiken lisäksi asia on niin, että jos sanot ”purppuraraita,” niin joudut avaamaan suusi viisi kertaa kun taas ”raitapurppura” on ekonomisempi neljine leuanlonksuineen. Joka tätä epäilee menkööt peilin eteen, katsokoot itseään ja kokeilkoot. Olkoot se siis raitapurppura.

Marbled purple stripe ja Glazed purple stripe ovat omia laji-joukkioitaan, vaikka jälkimmäinen on jossain määrin kaiken geneettisen tutkimuksenkin jälkeen hieman kyseealainen. Jos nämä ryhmät käännettäisiin nimikkeillä ”marmoriraitapurppura” ja lasiraitapurppura” loisimme ehkä turhan pitkiä sanoja ja varsinainen tarkoistus hämärtysi. Ehkäpä voitaisiin käyttää selkeyttäviä ilmaisuja ”marmorinen raitapurppura” ja ”lasinen raitapurppura.”

Suomalaisten valkosipuliharrastajionen suuresti suosima ”Alexandra” kuuluu ns. Rocambole-ryhmään. Rocambolea on käytännössä mahdotonta kääntää suomen kielelle. Kyse on samanlaisesta onglemasta jos yrittäisimme kääntää sanan spaghetti suomen kielelle. Joku voisi tietysti päätyäkeinotekoisiin ratkaisuihin jolloin koetettaisiin luoda nimitys tämän kyseisen lajin kasvu-ominaisuuksista, tai valmiin tuotteen eli kuivatun sipulin ominaisuuksista. Rocambole-lajikkeiden kukkavarsi tekee kasvaessaan jopa kolminkertaisen kiehkuran ennen kuin se suoristuu. Jos joku olisi aikoinaan keksinyt nimikkeen ”käyriäinen” niin ehkä Alexandrakin kuuluisi ns. ”käyriäis-ryhmään.” Rocamboleille on ominaista se että niiden ”päällyskuori” on hyvin ohut ja hapero. Siitä on kyllä varsin vaikeaa keksiä mitään nimikettä. Spaghetti on suomessakin spaghetti ja Rocambole on Rocambole. 

Vielä olisi jäljellä jäljellä Porcelain, Creole, Artichoke, Silverskin, Turban ja Middle Eastern, ja Asiatic. Aloitamme Artichoke-nimkkeestä koska se on maailman eniten viljellyin ryhmä. Tämän ryhmän lajikkeet eivät tee varsinaista kukkavartta, ja ovat muutenkin kaikista helpoimpia kasvatettavia. Artichoke on helpointa kääntää vain ja ainoastaan Artisokaksi. Nimitys tulee siitä, että sipulin kynsistön järjestys rakentuu tavalla joka saa sen muistuttamaan latva-artisokan syötävää osaa. Kieltämättä Engeland on ollut erinomaisen oivalta henkilö luodessaan helposti ymmärrettävää luokitustaan.

Creole viittaa Espanjaan ja espanjalais-peräisiin lajikkeisiin jotka ovat tulleet Pohjois-Amerikkaan. Nyrkkisääntö on siinä, että käytännössä espanjalainen meillä myytävä valkosipuli on Kreoli ellei se ole Artisokka. Kreolia nimityksenä on vaikea lähteä korvaamaan. Engeland paalutti maaperän ja tässä suhteessa TJM teoksineen on hänen profeettansa.

Porcelain on helpointa kääntää Posliiniksi. Nimitys juontuu sipulin päällyskuoren ominaisuuksista. Posliini-lajikkeiden yksilöt voivat kasvaa jopa yli 150-gramman suuruisiksi. Niiden kynsien rakenne on kova, ja ne kestävät hyvin paistamisen. Posliini-lajikkeiden sipulit ovat yleensä vain viisikyntisiä, ja siksipä se onkin keittiömestarien unelma-lajike. Joissakin Posliini-lajikeissa on kaikisista suurimmat mitatut allisiini-pitoisuudet. Posillinit tuottavat myös kaikista korkeimman, jopa reilusti yli kaksimetrisen, kukintovarren. Jos joku on huomaamattaan kasvattanut lajikkeita Music (Ei pitä sekoittaa lajikkeeseen nimeltä Rocambole Music.) tai Ornak on tietämättään ollut tekemisisä Posliinien kanssa.

Silverskin viittaa päällyskuorien väriin, Turban taas kukinnon muotoon ennen kuin se aukeaa ja Asiatic viittaa Aasialaisiin lajikkeisiin. Hopeakuori, Turbaani ja Aasialainen ovat varsin luontevia ja tajuttavia nimityksiä jotka varmasti jokainen asiaan paneutuva voisi näin juontaa. Meillä Suomessa ainakin yhdellä kaupallisella viljelijällä tuotannossa oleva pinkki-kuorinen ”Garcia-niminen” Espanjaan viittaava lajike on mitä ilmeisimmin Silverskin. Turbaanin kanssa luokituksessa käsikynkkää kulkeva kulkeva "Middle Eastern" voidaan kääntää tietysti "Lähi-idäksi. Luokitus on tässä kohden hieman hankalan kuuloinen: "Tämä valkosipuli kuuluu Turbaanin ja Lähi-iddän hortilultuuriseen ryhmään." 

Sitten on vielä joukko lajikkeita joita on vaikea sijoittaa mihinkään pääryhmään. TJM uskoo, ja siihen on helppo yhtyä, että tulevat tutkimukset tuovat lisävaloa valkoipulin taksonomiaan. Valkosipulin genomi on yksi suurimmista mitä kasveilla ylipäänsä on. Ja aivan ensimmäiseksi on muistettava se, että kysymyksessä on aina sama laji johon myös ns. villivalkosipuli kuuluu. Monellakin tavalla valkosipulin moninaisuutta voidaan verrata eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten ulkoasujen moninaisuuteen, ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Ehkäpä näistä ryhmistä voisi puhua jopa valkosipulin erilaisina ”haplo-ryhminä.”

Vanhat suomalaiset tunsivat varsin hyvin sen mikä on aapiskukko. ”Kokoanaisvaltainen kirja valkosipulista” on se aapinen joka vie harrastajan pimeästä keskiajasta valistuneisuuden aikaan. Aapiskukkoa katselivat monet entisaikojen suomalaiset ennen kuin varsinainen aapinen eli ABC-kirja osattiin kunnolla. Kun ajattelemme esitystä jonka TJM on luonut olemme saman asian äärellä. Kirjan ”toinen osa” on pääasiassa lajikeryhmittäin (Aakkosjärjestyksessä englannin kielen järjestyksen mukaan.) etenevä kuvasto. Se on ikään kuin aapiskukko jota on kiva katsella. Mutta lajikkeet, ja se mitä niiden takana on tulevat ymmärretyksi vasta kun ”kirjan ensimmäinen osa” eli aakkoset (Reilut 200 sivua) on tunnollisesti tavattu läpi.

Lopuksi on vielä todettava yksi asia joka tässä hieman kiusaa. Jos kaikki voitaisiin nimetä puhtaalta pöydältä, niin valkosipuli ei olisi missään tapauksessa luontevin nimi kasville jonka tieteellinen nimi on Allium sativum. Kynsilaukka olisi paljon parempi. Mutta vielä olisi jäljellä yksi ”ongelma.” Varsinainen kasvin syötäviä osia sisältävä yksikkö pitäisi nimetä uudelleen. Englannin kielessä, kielessä jota TJM käyttää, ei tätä ongelmaa ole. Siinä ympäristössä voidaan edetä termeillä Garlic (Se mistä on kyse eli kynsilaukka)— Bulb (Kynsien muodostama yksikkö) — Bulbilb (Kukinnoista saatavat itusilmut)—Seed (Kukinnoista manipuloinnin jäkeen saatavat siemenet.). Se on todellakin ”bulb” eikä mikään ”onion.” Jotenkin kynsistä koostuva yksikön nimenä perinteisesti käytettävä ”sipuli” ei tee oikeutta tälle kasvien kuninkaalle. Mutta jos puhtaalta pöydältä voitaisiin lähteä jossain äärimmäisen hypoteettisessa tilanteessa niin miksei nimitys voisi sitten olla vaikka ”raapi.” Silloin edettäisiin termistön ”kynsilaukka — raapi — kynsi — itusilmu — siemen” mukaisesti. Ja jos tuossa tilanteessa olisi edelleen pakko käyttää termiä ”kynsi,” niin silloin ”raapi” antaisi suuremman mittakaavan vaikutelman, voitaisiinpa puhua jopa intensiivisemmästä termi-vaihtelusta yhdessä ja samassa skaalassa. No ehkä sitä on hullumpiakin teorioita kehitelty…

Ei tämä välttämättä sellainen sekametelisoppa ole kuin aluksi luulisi:

https://www.youtube.com/watch?v=zt6pESDSiW0

1 kommentti:

  1. täytyy tässä itse kommentoida omaa tekstiään kun ei viitsi sorkkia perustekstiä. tuo nimitys ”aasialainen” on vähän ongelmallinen, tai sanotaanko että se vaatii tarkennusta. ron l. engeland luokitti sen aikoinaan omaksi ryhmäkseen. jos hänellä olisi ollut luokitusta tehdessään geneettinen tutkimus-aineisto hallussaan hän olisi varmaankin, hyvin todennäköisesti, voinut nimetä sen eri tavalla.

    geneettinen todistusaineisto lukee ”aasialaiset lajikkeet” tai tarkemmin sanottuna ”aasialaisen ryhmän” hyvin lähelle raitapurppura-ryhmää. taksonomisesti ottaen se on jopa lähempänä lajikeryhmää marmorinen raitapurppura kuin lasinen raitapurppura. geneettisessä mielessä "vastaava etäisyys-vektori" (allekirjoittaneen ”vulgääri” yritys kääntää termi ”minimium spanning distance diagram”) osoittaa sen, että lasinen raitapurppura on aasialaisen lajikeryhmän alaryhmä.

    aasialaisten morfologisista piirteitä löytyy samoja yhtäläisyyskisä kuin raitapurppurasta. ainakin näin on useimpien lajikeiden kuorten raitojen ja värin mukaan. aasialainen puoltaa nimenä hyvin paikkansa, mutta jos nimikkeiden tulisi heijastaa taksonomista järjestystä, mitä ne eivät kuitenkaan kokonaisuudessaan tee, olisi aasialaista lajikeryhmää syytä kutsua nimellä ”aasian raitapurppura.”

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.