1. tammikuuta 2016

Ikuista elämää ja kulta-aikaa etsimässä, mutta vähempikin riittää!

Kaikkihan haluaisivat varmasti sellaisen olotilan jossa vallitsisi yltäkylläisyys. Yltäkylläisyydestä voimme kuitenkin nauttia vain rajallisen ajan. Kun toivotamme jollekin terveyttä ja pitkää ikää, niin voimme todellakin lausua varsin irvokkaan toivotuksen. Nimittäin aika harvalla nuo kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Ikuinen elämä on monen haave, mutta vaikka se olisikin mahdollista niin sitä suodaan tulevaisuudessa vain kaikista rikkaimmille. Meidän elinaikanamme ihmisen elinikää pystyttäneen pidentämään ehkä jopa kahteensataan vuoteen. Ja muutaman vuosikymmen päästä ollee mahdollsita sekin, että ihmisaivojen sisältämä mielimatriisi voidaan skannata ja siirtää ”teko-aivoihin” jatkamaan ikuista elämäänsä. Kyse on pelkästään tietokoneiden laskentatehosta eli kapasiteetista.

Kun kirjoitan tätä on työalustanani nykyajan jokamiestietokone, supertietokone joka mahdollistaa kaiken tarvittavan. Koneen vieressä on älypuhelin josta saa loihdittua muutamassa sekunnissa soittolistan jossa on kaikki mielimusiikki. Todellisuus ja sen rajat hämärtyvät. Voisiko se sittenkin olla mahdollista? Nimittäin vuonna 2034 jokaisella on mahdollisuus hankkia nykyrahassa 1200 euron hinnalla sellainen tietokone jonka laskentateho on 40 miljoonaa suurempi kuin esim. se kone jota tällä hetkellä käytän. Kaiken jälkeen voidaan kysyä mikä oikein on ihminen?

Näitä miettiessä tulee mieleen myös ihmiskunnan tulevaisuus. Ikuinen elämä on jotain todellisuuden tuolla puolen olevaa, mutta entäs se kulta-aika? Eikö sellainen sentään olisi mahdollista? Kulta-aikaan olisi ihmiskunnalla kaikki edellytykset, mutta jos kaikki mahdollisuudet käytetään turhaan sotimiseen ja rähinöimiseen niin siinähän sitä sitten ollaan varsin toivottomassa tilassa. Toisaalta jos tämän maailmanajan tabu on se, että liikakansoituksesta ei saa puhua niin kovinkaan paljon ei ole tehtävissä...

Nyt joku voi kysyä mikä on tämän ajatuksenjuoksun takana, tai pikimminkin mihin tässä tähdätään? Ilman uskonnollista motivaatiota ja lähtökohtaa ikuinen elämä on vielä puhtaasti täydellinen utopia.  Jos se ei ole kaikkien saavutettavissa niin mitä sen pohtiminen ketään hyödyttää. Terveys ja pitkä ikä ovat sitten suhteellisesti hieman helpompi asia. Mitä teemme ja mitä syömme voivat toki taata vähän siedettävämmän elämän — pienen kulta-ajan. Tässä suhteessa valkosipuli kasvina voi tuoda jokaisen elämään aivan uusia ulottuvuuksia. Valkosipuli on nimittäin maailman älykkäin kasvi, mutta samalla myöskin kaikista aliarvostetuin. Älykkään siitä tekee sen moninainen lisääntymis-strategia, ja sen yllätyksellinen käyttäytyminen uusissa kasvuolosuhteissa. Mutta kaikkeen pätee sama kuin mihin tahansa muuhunkin. Hätäilyllä ei saada aikaan yhtään mitään hyödyllistä. Itse hyötykasvina valkosipulilla on valtava määrä ulottuvuuksia. Se on lääkekasvi tuhannessa ja yhdessä ulottuvudessaan, ja tuhannessa ja yhdessä ulottuvuudessaan se myös tuo iloa ravintokasvina. Mutta kuinka monella siitä on selko…

Valkosipulin syöminen ja käyttäminen niin moninaisissa yhteyksissä ei takaa kenellekään ikuista elämää eikä aina terveyttä ja pitkää ikääkään, mutta ehkä terveemmän ja jopa onnellisemman elämän kuitenkin. Kun antibiootit menettävät tehonsa ja ihmiset näyttävät pakahtuvat dieetti-pähkäilyissään voivat yksinkertaiset elämäntavat auttaa. Apu on lähempämä kuin uskommekaan. Ihmisen tulisi kasvattaa mahdollismman paljon ruuastaan itse, ja vieläpä aivan omassa elinymäristössään. Jokaisella on tässä suhteesa mahdollisuus oman elämänsä suureen seikkailuun. Hankkeen voi aloittaa hyvinkin pienestä ja päätyä aina suurempaan.

Tällaisia mietteitä nyt vain tuli mieleen kun uusi vuosi pakkaa päälle. Se on uuden syklin alkua nytten ja aina myös uusien mahdollisuuksien mahdollisuus. Ja kuka tietää vaikka nyt koittaisi aivan todellinen kulta-aika.

”Vuosi 2016 on käänteentekevä. Peltomme tuottavat jättisadon viljaa. Omenapuumme rotkuvat kymmenkertaisen sadon painosta. Ruohossa on taianomaista voimaa ja lehmät lypsävät parillisina päivinä puhdasta kermaa ja parittomina laktoositonta maitoa. Mustaherukat ovat viinirypäleiden kokoisia ja valkosipulit, ne ne vasta jotakin olisivat! Niin, jokainen kynsi tuottaa ägräksen eli kaksoissipulin, ja vieläpä tuplakokoisen. Kukapa tietää vaikka MMXVI-vuosi toisi pienelle maan matkamiehelle monta muutakin ihmettelemisen aihetta.”

Pientä siinä olisi sosialismin ihmeet vanhassa Neuvostoliitossa!!!

Lähiviikoina päästään sitten analyseeraan Ted Jordanin käänteentekevää valkosipulikirjaa. Täytyy vielä syvälukea muutama luku uudelleen jotta jotain tohtii sanoa...

https://www.youtube.com/watch?v=7gmlVyjRh4c

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.