21. joulukuuta 2015

Invocatio ja ensimmäiset mietteet.

 Valkosipuliin, Allium Sativum-nimiseen kasviin liitetään paljon kysymyksiä. Siihen liittyy myös paljon tietämättömyytta ja vääriä luuloja. Esimerkiksi suomalainen valkosipulia koskeva wiki-hakusana on varsin alkukantainen jos sitä verrataan vaikkapa englanninikieliseen. Vironmaalaisetkin ovat päässeet näin näyttävään hakusanaan.

Englanninkielisestä wikipediasta on jo korjattu virheellinen väittämä siitä että valkosipuli ei voisi tuottaa itävää siementä. Googlatessa sanan "valkosipuli" saa luettavakseen varsin pienen aineiston (441 000 tulosta.) jos sitä vertaa engalanninkieliseen hakuun ”Garlic!” Englannikielisiä hakuja on  118 000 000 eli käytännössä voidaan puhua rannattomasta merestä. Siitäpä vaan lukemaan...

Sitten on tietenkin hämmennystä peruskäsitteiden suhteen. Kuinkahan moni ymmärtää mitä tarkoittaa alliini, allinaasi ja allisiini. Jos ostat valkosipulia joltain sen kasvattajalta ja kysyt mikähän laji on kyseessä, niin voi olla että et saa kunnollista vastausta. Tuottaja kun ei tiedä asiasta mitään ja hyvässä tapauksessa vastaus voi olla vaikkapa: ”Tämä on ikivanha suomalainen laji jota on viljelty meillä viikinki-ajoista saakka.” Harjaantuneempi harrastaja kyllä osaa tunnistaa tällaiset lajikkeet. Valkosipuli ei ole todellakaan ole ikivanha suomalainen laji. Suomalaisenkin wikipedian ilmineeraamat ns. Melinin ja Kiskon kannat ovat ulkomaista alkuperää, monesti monen mutkan kautta meille saapuneita. Tosin ne ovat varmasti oloihimme kotiutuneita ja sikäli varmasti paikallisia, ja aivan varmasti kovalla työllä ja vaivalla jalostettuja ja kasvatettuja. Kotoutetusta kannasta saa ihan hyvällä omallatunnolla ja maulla käyttää mieleistään nimeä. Näin tehdään muuallakin ja esimerkiksi Yhdysvalloissa suurta suosiota saavuttanut, lempeänmakuinen ja ehkä vähiten polttava, valkosipuli-pruuvien suosikki Inchelium Red, on käytännössä sama laji kuin meilläkin tunnettu artisokka-ryhmään kuuluva Therador.

Lajikkeiden tuntemus, ylipäänsä tieto valkosipulin monimuotoisuudesta on meillä Suomessa suorastaan valovuoden jäljessä verrattuna vaikkapa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Siellä on julkaistu asiaan liittyviä toinen toistaan hienompia ja tietotäyteisempiä kotisivuja. Paljolti he saavat siellä kiittää valkosipuli-renesanssistaan Ted Jordanin normatiiviseen asemaan noussutta teosta nimeltään ”The complete Book of Garlic.” Tässä blogissa, tulevissa avauksissa, palaamme em. teokseen ja sen sisältöön.

Katsoin että aika on nyt kypsä tällaiselle hankkeelle, Allium Sativum-aiheiselle blogille. Parhaimmillaan bloggaus voi olla yhteinen hanke jossa jokainen oppii aina uutta. Kommentit ovat aina antoisin osa blogin sisältöä. Tämä blogi julkaistaan blogger-alustalla ja kommentoimaan pääsee varsin helposti. Jokainen kommentti kuitenkin tarkastetaan ennen julkaisua. Jos asiassa pysytään niin silloin kommentti julkaistaan. Kommenteissa ei saa olla mitään henkilöön käyvää eikä muita epäasiallisuuksia. Hyvän mauan mukaisena kommentin pituutena pidän itse noin 2500 merkkiä. Olen itse hyvin kokenut bloggaaja ja tiedän millaista törkyä, ja millaisin motiivein ihmiset julkaisevat.  Olen itsekin takavuosina liikkunut "melko hämärillä alueilla" joten tiedän mistä puhun. Kaupallista tiedottamista voi toki harjoittaa, mutta jokainen tehkööt sen omilla alustoillaan.

Blogin aiheena on siis Allium Sativum, valkosipuli tai kynsilaukka, miten tätä rakasta lasta haluamme kutsuakaan. Lähtökohta on se, että kaikesta mahdollisesta asiaan liityvästä voidaan kirjoittaa ja keskustella. Suomalaiselle minkä tahansa asian harrastajalle on yleensä ominaista syvä perehtyneisyys kiinnostukseensa. Uskon että moni haluaa jakaa tietojaan ja kokemuksiaan jotta yhteinen asia edistyisi. Tietysti kenenkään ei tarvitse paljastaa ns. ”liikesalaisuuksiaan.”

Tarkoituksena on julkaista uusi avaus kerran viikossa.

Jotta päästään varsinaiseen bloggaamiseen niin sitten tämän avauksen loppuun jotain ajankohtaista ja varsinaista asiaakin. Täältä Vanhan Suomen horisontista katsoen pieni huolenaihe, niin mukava kun se tietyssä mielessä onkin, on hyvin leuto talvisää. Ei täällä ihan sypressit tuoksu Sylvian joululaulun malliin mutta ennennäkemättön hienot ovat kelit olleet monena päivänä. Ja taas suomalainen ankeutus on päässyt oikeuksiinsa. Muutama sateinen päivä kun saa heti unonhtamaan sen että niitä edelsi aika monta kaunista, aurinkoista ja leutoa päivää.

Kun maahan on kohtalaisella vaivalla saatu reilusti yli tuhat kynttä ja kun lajikkeissakin löytyy niin pieni huoli on sydänalassa. Mitenhän tässä lämpimässä talvessa käy talvivalkosipulien? Muutamat koemielessä esiin kaivetut kynnet ovat kyllä tehneet hyvät juuret ja muutenkin ne näyttävät talvehtivan oikein hyvin, mutta aina on sijaa sanalle ”mutta.” Tätä kirjoitettaessa talvipäivän seisaukseen on aikaa  vajaat kaksi vuorokautta. Tänään on rikottu kaikkien aikojen joulukuun lämpöennätys Suomessa. Illansuussa tänään 20 joulukuuta YLEN:n teksti-tv:n sivu 105 lukee näin:

Kokemäellä taas uusi lämpöennätys

Koko lounaisessa Suomessa aina Porista Tampereen korkeudelle ja Lahteen saakka on ollut ennätyksellisen lämmin päivä.

Satakunnassa Kokemäellä rikottiin monesti entinen joulukuun lämpöennätys. Kolmen jälkeen iltapäivällä mittari osoitti uutta ennätystä, +11,3 astetta.

Edellinen ennätys oli Maarianhaminassa itsenäisyyspäivänä mitattu 11.1. Samaan yllettiin tänään Vihdissä.

Kaksinumeroisia lämpötiloja on mitattu päivän mittaan myös Turussa, Kaarinassa, Lohjalla, Espoossa, Helsinki-Vantaan lentokentällä ja Lahdessa. Lapissa on ollut pakkasta.

Tammikuun viimeisen kolmanneksen alkuun on aikaa kuukausi. Silloin kevät on jo varsin lähellä. Talvi kokonaisuudessaan voi olla hyvin leuto. Pohjoisnavan ympärillä polaari-virtaus käy kovaa kyytiä, kylmä ilmamassa on ja pysyy siellä. Mitä tässä toivoisi on sellainen kuuden viikon maltillinen kylmä kausi joka alkaisi tammikuun puolivälissä ja jatkuisi aina Kalevalanpäivän tietämille. Mutta pianhan sen näemme.

Lopuksi pitää vielä todeta jotain tämän blogin nimestä. Kun lähdet bloggaamaan niin haluat tietenkin että mahdollisimman moni mahdollinen lukija löytää kirjoituksesi. Ja ilman lukijoita ei sitten tule niitä kaivattuja kommentteja. Olisi ollut hienoa laittaa blogin nimeksi vaikkapa Cato vanhemman hengessä ”DE RE ALLII SATIVI” elikkä ”valkosipuli-asiasta.” Hakukoneet tarrautuvat kyllä paremmin suomalaiseen sanaan ”valkosipuli” joten se siitä. ”Kasvien kuningas” sopinee hyvin blogin otsikkoon.

Tässähän net tärkeimmät tällä kertaa.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kolmantena päivänä päätin sittenkin muuttaa blogin nimen vähän juhlallisempaan. se on nyt "de re allii sativi" ja pysyy.

      Poista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.